Kuntotarkastuksen tilaajalle

Tämän päivän tietoyhteiskunnassa liikkuu niin paljon dataa, mielipiteitä ja todentamista vailla olevia oikeita faktoja, että kiinteistön omistajan kuullessa sanat: “kuntotarkastus”, “asbesti” tai “home”, on monella jo vankka mielipide termeistä ja mitä ne tarkoittavat. Todellisuudessa monen tapauksen kohdalla tulisi luottaa puolueettomaan asiantuntijaan. Omasta kiinteistöstä huolehtiminen on arvokas sijoitus, joten konsultaatio ja oikeanlainen tieto voi pelastaa monilta hampaidenkiristelyiltä. Kiinteistöjen ja huoneistojen teknistä kuntoa tarkasteltaessa tarkastajia ohjaavat muutamat standardit, joita on päivitetty aikojen saatossa eri asiantuntijaryhmien yhteistyön tuloksena. Kuntotarkastusta harkitsevan voidaan suositella perehtyvän KH 90-00393-korttiin, joka toimii tilaajan ohjeena ja hyvänä tietopakettina mahdollisesti teetätettävästä kartoituksesta.

Kuntotarkastukseen liittyy monia tunteita, mielipiteitä ja kysymyksiä. Asuntokauppoihin tehtävä kuntotarkastus on paljolti itsensä selittävä termi, mutta samaisen tarkastuksen voi teetättää omaan kiinteistöön vaikka ei myyntiä olisi vielä harkinnutkaan. Kuntotarkastus ei ole täydellinen pintojen sisälle ulottuva perusteellinen rakenneselvitys, vaan pääsääntöisesti aistinvaraiseen ja kokemuspohjaiseen tietoon perustuva tarkastus. Kartoitus auttaa kiinteistön omistajia havaitsemaan korjaustarpeita, oli kyse maanpinnan kallistuksista, teknisen käyttöiän ylittävästä konesaumatusta peltikatteesta tai märkätilojen vesieristeen uusimistarpeesta. Korjaustarpeiden selvitys ja huoltovälin päivittäminen on yksi raportin kiistattomista eduista kiinteistön omistajalle.

Kuntotarkastus nojautuu tarkastajan vastuulle, ja tarkastuksen tarkka tekeminen on tarkastajalle elinehto. Huono maine kiirii aina vauhdilla, joten jokaisen kohteen tekeminen on tarkka, kerralla kuntoon tehtävä kokonaisvaltainen projekti. Kuntotarkastus ei silti poista omistajan vastuuta omasta kiinteistöstä. Suurin osa asuntokauppojen jälkeisistä oikeustapauksista koskee piileviä rakennusvirheitä ja vahinkoja, joita ei silmämääräisesti kuntotarkastuksessa ole välttämättä saatu selville. Näitä tilanteita sekä myyjä, että ostaja haluaa välttää viimeiseen asti. Ennakkoon täytettävä kiinteistön perustietolomake omistajan puolelta on hyvin täytettynä mieluista luettavaa tarkastajalle. Kiinteistön oikeaoppisesti täytetty huoltokirja antaa tarkastajalle myös osviittaa omistajan mahdollisista huoltotoimenpiteistä ja muista erityishuomiota vaativista kohteista. Hyvä tarkastaja suosittelee aina tarkempia rakenneavauksia, mikäli havaitsee aistinvaraisesti jotain lisätutkimustarpeita.

Markku Kilpi
Toimitusjohtaja

Kevään näkyminen pientalo-omistajalle

Pientalon huolto ja ylläpito on monelle omistajalle läpi vuoden kestävä työmaa, mutta etenkin keväisin lämpötilojen nousu ja luonnon herääminen saa kiinteistöjen omistajat ja käyttäjät liikkeelle. Kevät onkin mainiota aikaa tarkastella oman kiinteistön jaksamista ja kuntoa. Lumen sulaminen rakennuksen vierustoilta sekä rakennuksen kattorakenteilta voi myös kieliä mahdollisesta korjaustarpeesta maanpinnan muotoilujen, räystäiden tai pahimmassa tapauksessa vesikattovuotojen suhteen. Veden sulamisreittien seuraamisella voi terapeuttisen ihmettelyn lisäksi tehdä myös tärkeitä havaintoja kiinteistön hyvinvointiin liittyen. Runsaat vesilätäköt rakennuksen perusmuurin ympärillä voivat saada valveutuneimankin omistajan niskavillat sojottamaan pystyssä.

Vuoden 2000 alusta otettiin käyttöön omistajille tarkoitettu rakennuksen käyttö- ja huolto-ohje. Epävirallisempi, jokseenkin käytetympi nimitys kyseiselle eepokselle kulkee nimellä rakennuksen huoltokirja. Huoltokirjan tarkoituksena on ollut pitää ajanmukaista ja päivitettyä tietoa rakennuksen eri rakenneosien kunnosta ja niiden ympäristöstä. Arjen hektisyyden keskellä huoltokirjan täyttäminen jää monilta valitettavan usein melko puutteelliseksi, kevään tullessa huoltokirja olisikin hyvä ottaa naftaliinista ja täydentää tehtyjä havaintoja säntillisesti. Rakennusteknisten osien ja ympäristön tarkastaminen voidaan mieltää hyvinkin läheisesti auton aistinvaraiseen tarkastamiseen ja vuosittaiseen katsastuskäytäntöön. Monia perustavanlaatuisia havaintoja saakin helposti tehtyä itsenäisesti. Kevään tullessa ilmankosteus nousee ja on hyvä käyttää ihmiskehon eri aisteja mahdollisten ongelmien kartoittamiseen. Mikäli tuulikaapissa nousee jahdissa käytettyjen saappaiden sukkahien lisäksi myös muita omituisia hajuja, niihin tulisi valppaasti kiinnittää huomiota ja tarkkailla onko kaikki normaalia. Jos epäilyksiään ei saa omalla tarkkailullaan varisutettua, on hyvä muistaa, että ammattiapua on saatavilla.

Huoltokirja on helppo tehdä itsenäisesti, mikäli sitä ei kotoa vielä löydy. Googlettamalla löytyy paljon mainioita pohjia huoltokirjan laatimiseen, kuten Omakotiliiton laatima pohja osoitteessa: http://omakotiliitto.wm.fi/sites/default/files/2014/Huoltokirja2014_2.pdf. Tärkeimpiä pääpointteja kannattaa rakennuksesta kirjata jo ensimmäisille sivuille, kuten yhteystiedot, rakennuksen perustiedot, paikantamispiirustukset, huoltokalenteri, huolto-ohjeita, poikkeustilanneohjeet, todistukset ja kunnossapitosuunnitelma teknisine käyttöikineen ja kunnossapitojaksoineen. Mikäli olennaisten tietojen suhteen havaitsee puutteita, kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen rakennusvalvontaviranomaiseen ja tiedustella mikäli heiltä löytyisi juuri tarvittava tieto. Säntillisellä ja suhteellisen vaivattomalla kirjanpidolla voidaan hillitä remonttikustannuksien muodostumista, pitää todistettavaa dokumenttipankkia omasta kiinteistöstä ja tehdyistä havainnoista ja välttää monia epämiellyttäviä yllätyksiä rakennuksen elinkaaren jokaisessa vaiheessa.

Markku Kilpi
Toimitusjohtaja